Legendaarinen "Louis Armstrong and His Hot Five"-yhtye oli studio-orkesteri, joka "King Oliver's Creole Jazz Band"in jälkeen ryhtyi viitoittamaan jazzille tietä eteenpäin. Hot Five'ssä soittivat Armstrongin lisäksi Johnny Dodds klarinettia, Kid Ory pasuunaa, Johnny St.Cyr banjoa ja Lil Hardin, sittemmin Armstrong, pianoa. Joskus esiintyi tilapäisesti muitakin muusikoita, mutta nämä olivat oleellisimmat. Armstrong itse oli sen koulukunnan kasvatti, joka oli pyrkinyt estämään jäljittelijöiden menestystä peittämällä kornetin käsittelyn näkemistä nenäliinan avulla. Kun nyt nämä aikansa huiput omalla orkesterillaan ryhtyivät levytyksiin, he valitsivat ohjelmistoonsa pääasiassa omia sävellyksiään. Orkesteri halusi tehdä itsestään jäljittelemättömän ja tämän vuoksi he halusivat soittaa oudoissa sävellajeissa, jota muut orkesterit vieroksuisivat. Helpottaakseen omaa työtänsä oudoissa sävellajeissa Dodds käytti sekä Bb- että A-vireistä klarinettia tarpeen mukaan. Lil oli klassisen koulutuksen saanut teoreetikko, joka hallitsi heistä parhaiten sävellystyön ja nuotinnuksen. Patricia A. Martin on väitöskirjassaan "The Solo Style of Jazz Clarinetist Johnny Dodds: 1923-1938" todennut, että ainakin toukokuussa 1927 Dodds soitti osassa kaikista äänitteistään A-klarinettia. Transkriptiot kappaleista "Wild Man Blues" ja "Melancholy" todistavat tämän tiedon puolesta. Kun Louis Armstrongin Hot Five teki ensimmäiset levynsä 12.11.1925, Dodds käytti ilmeisesti jo A-klarinettia. Esimerkiksi "Cornet Chop Suey" soi alkuperäisellä 78-kierroksen levyllä E-duurissa, mikä on kummastuttanut alan ihmisiä vuosikymmenien ajan. He eivät ole voineet uskoa asiaa todeksi, vaan ovat ryhtyneet muuntamaan kappaletta entisöinnin yhteydessä joko Eb- tai F-sävellajiin. He ovat väittäneet, että näin on pakko olla, koska Bb-instrumenteilla ainoastaan nämä ovat mahdollisia käytännössä. He eivät ole tulleet ajatelleeksi että on olemassa muitakin mahdollisuuksia ja asiaa helpottavia tekijöitä. Armstrong oli torvensa tekniikan mestari ja hänen väitetään pystyneen soittamaan missä sävellajissa tahansa. Tuossa mainitussa kappaleessa hän on saattanut puhaltaa C-vireistä kornettia. Orkesteria esittelevissä valokuvissa soittimia näyttääkin olevan mukana monenmoisia. Dodds'illakin oli kuvissa useampia Albert-järjestelmän sormituksilla olevia klarinetteja. Dodds soitti mainitun kappaleen A-klarinetilla, jolloin hän käsitteli sitä omassa G-duurissaan, mikä oli hänen yleisimmin käyttämänsä sävellaji. Sitä seikkaa käyttikö Armstrong C- vai Bb-vireistä kornettia, en ole huomannut tutkitun tai käsitellyn missään alan kirjoituksissa. Hot Fiven tuon aikaiset levytykset jäivät usein ainoiksi versioiksi sävellyksistä juuri tämän sävellajivalinnan ansiosta. Seuraavissa Okeh-äänitysistunnoissa oli todennäköistä Dodds'in A-klarinetin käyttö. Kappaleen nimen jälkeen suluissa on alkuperäinen todennäköisin sävellaji. 12.11.1925: "My Heart" (D), "Yes, I'm In The Barrel" (E), "Gut Bucket Blues" (B) 22.02.1926: "Come Back Sweet Papa" (B) 25.02.1926: "Georgia Grind" (D), "Heebie Jeebies" (G), "Cornet Chop Suey" (E), "Oriental Strut" (E), "You're Next" (E), "Muskrat Ramble" (G) 16.06.1926: "Don't Forget To Mess Around" (G), "I'm Gonna Gitcha" (E), "Droppin' Shucks" (B), "Who'sit" (B) 23.06.1926: "King Of The Zulus" (Em), "Big Fat Ma And Skinny Pa" (D), "Lonesome Blues" (A), "Sweet Little Papa" (E) 02.09.1926: "Put 'Em Down Blues" (G) 27.11.1926: "You Made Me Love You" (B), "Irish Black Bottom" (E) 10.12.1927: "Once In A While" (B), "I'm Not Rough" (G) 13.12.1927: "Hotter Than That" (D), "Savoy Blues" (G) Kaikkien ylläolevien kappaleiden kohdalla on esiintynyt epätietoisuutta todellisesta sävellajista ja jälkipolville myydyissä Cd-levyissä on todettavissa erilaisia valintoja, joita on uskoteltu oikeiksi useiden asiantuntijoiden voimin. Yllämainituissa kappaleissa, lukuunottamatta "King Of The Zulus" , "Put 'Em Down Blues" ja "Savoy Blues", on esim. cd-levyillä (Louis Armstrong: The complete Hot Five and Hot Seven Recordings), käytetty liian nopeata tempoa johtuen väärästä sävellajioletuksesta. Oikea sävellaji on puoli sävelaskelta matalampi ja ao. kappaleet on helppo soittaa valitussa sävellajissa A-klarinettia käyttäen. Esitysten luonne muuttuu samalla rennommaksi ja teknisesti ratkaisevasti helpommiksi soittaa vaikka kyseessä ovatkin tuon ajan parhaat soittajat. Kun äänitteet aikanaan siirrettiin alkuperäislevyiltä Cd-levyille, oli hankaluutena myös Okeh-studion aluksi käyttämä 80-kierroksen pyörintänopeus, joka saattoi myötävaikuttaa väärään sävelkorkeuteen joutumista. Asiantuntijat eivät tulleet ajatelleeksi outojen sävellajien tarkoituksellista valintaa, vaan kappaleet nostettiin väkisin Bb-soittimien normaaleille sävelkorkeuksille. Omassa Johnny Dodds'in mp3-talletusten kokoelmassani olen käyttänyt ylläolevia oikeiksi uskomiani sävellajeja.